Dosentti Osmo Kontula

Osmo Kontula kertoi tiivistetysti otsikolla "Suomen seksologinen seura verkostoijana ja seksologian kehittäjänä".
Eli seuran historiaa:
28.6.1997 Päätös perustaa seura. Kaikilla perustajilla oli jonkinlaista järjestöllistä taustaa. Oli tarve toimia yhdessä, yksinäisyys työarjessa oli useimmille todellisuutta. Haluttiin löytää viiteryhmä, yhteinen ammatillinen intressi. Lisäksi tavoitteena oli kansainvälistyminen.
22.9.1997 Pidettiin perustava kokous. Valmisteluryhmään kuuluivat Tuisku Ilmonen, Osmo Kontula, Sirpa Valkama, Maija Ritamo ja Leena Rosenberg.
1.12.1997 Perustamiskirja toimitettiin eteenpäin.
7.8.1998 Seura merkittiin yhdistysrekisteriin ja Osmo Kontula valittiin puheenjohtajaksi.
18.8.1998 Haettiin NACS:n jäseneksi ja heti mukaan pohjoismaiseen työhön kehittämään seksologista koulutusta.
15.1.1999 Haettiin WAS:n jäseneksi ja hyväksyttiin elokuussa 1999.
Seuran eri jaokset perustettiin.
10.-11.4.1999 NACS:n työryhmän kokous Helsingissä eli ensimmäinen kansainvälinen tapahtuma.
22.4.1999 Ensimmäinen julkilausuma (koulutus- ja pätevyysasiat)
5.-6.6. 1999 Suomi-Eesti yhtesiseminaari Kellokoskella.
9/1999 NACS seksologian koulutusohjelma hyväksyttiin
9/ 2000 Pohjoismaisen kongressin yhteydessä tuli ehdotus seksologien auktorisoinnista
Vuonna 2000 seuran kotisivut avattiin, Seksuaaliterveys Suomessa-kirja ilmestyi ja ensimmäiset 40 opintoviikon seksologian opiskelijat valmistuivat.

Seksuaalisuus monikulttuurisissa avioliitoissa

Pastori Orlando Molina
Helsingin hiippakunta, maahanmuuttajatyön yksikkö
Kolmas Linja 22 B, 00530 Helsinki
puh. 09-709 24 01
Vastaanotto: "Bullan kulma", Bulevardi, Helsinki (palvelua 15 eri kielellä)

Seksuaalisuus ja avioliitto nähdään eri kulttuureissa eri tavoilla. Kulttuuri on ihmisten elintapa ja kulttuuri muokkaa ihmisten seksuaalisuutta, samoin koulutus ja sivistys. Kulttuurin eron huomaa parhaiten kun muuttaa eri maahan. Uskonto vaikuttaa suuresti myös. Uskontojen sisällä, esimerkiksi kristinuskon tai islamin sisällä on kuitenkin eroja.

Erlaisuus on seikka, joka kiristää suhteita (esim. avioliittossa). Suomessa erilaisuus on viimevuosina kasvanut hurjasti, mutta suomalaiset eivät ole sitä hyväksyneet.

Tunteiden ilmaiseminen on eri kulttuureissa erilaista, useissa kulttuureissa avoimempaa kuin suomalaisessa kulttuurissa (esim. "mamma mia", "Pido poo", vihellys- ilmaisut). Luennoitsija kertoi esimerkkejä eri kulttureissa olevista kauneusihanteista: afrikkalaiset pitävät lihavista naisista, intialaisessa kulttuurissa napa on kaunis kohta kehossa (tämä näkyy myös pukeutumisessa). Samoin mikä toisaalla on pahaa, saattaa muualla olla tavanomaista.
Suomalaisessa kulttuurissa maahanmuuttajat yllättää vapaus ja kunnioitus toista kohtaan ja saunakulttuuri. Suomalaiset nähdään ujoina ja kiltteinä, mutta myös kylminä sekä rauhallisina. Näistä luonteenpiirteistä voi tulla ongelmia esim. liitoissa, joissa nainen on aasialainen ja mies suomalainen.

Suomessa solmittiin v. 1999 yli 2800 seka-avioliittoa: 1216 suomaista naista ja 1635 suomalaista miestä perusti monikultturellisen avioliiton. Seka-avioliitoissa tulee esiin monenlaisia ongelmia, joista usein päällimmäisenä on huono kommunikaatio, yhteisen kielen puute. Tunteista ja itselle tärkeistä asioista toivotaan voivan puhua ja kuunnella omalla kielellä. Muina ongelmina luennoitsija mainitsi kulttuureihin liittyvät seksuaaliset tabut, taikauskoisuuden ja ahdasmielisyyden, esimerkiksi naiset ovat saastaisia kuukautisten aikana ja lapset ovat epäpuhtaita, jos heitä ei kasvateta jollain määrätyllä tavalla. Seka-avioliitoissa varsinkin naiset kokevat jäävänsä huomion ulkopuolelle.

Seksuaalisuudesta eri kulttuureissa ei useinkaan puhuta suoraan, vaan seksuaalisuus ilmenee eri tavoin ilmaistuna, esimerkiksi sanoin (kirosanat), huumorin ja vitsien varjolla (erit. miehet), poplaulujen sanoissa, sormimerkeissä/eleissä, pukeutumisessa ja koristautumisessa.

Vastaanotolla ei yleensä haluta keskustella tulkin välityksellä, koska kyse on niin intiimistä osa-alueesta. Se, ettei ole onnistunut liitossaan, tuottaa suurta häpeää.
Vastaanotolla käsitellään seuraavia teemoja: aloitteellisuus, ajan löytämistä seksuaalielämää varten, onko lapset tärkeämpiä kuin puoliso, huomiota ja hellyyttä liittoon, yhteisen kielen puuttumista, pelko, että toimii väärin. Tapojen ja tottumusten muuttaminen on kuin muuttaisi identiteettiä. Mutta avioliitossa halutaan löytää ymmärtäviä, parantavia ja kasvattavia mahdollisuuksia ja liitossa kysytään onko luottamusta ja pystynkö ilmaisemaan rakkautta toiselle siten, että hän on tyytyväinen.

Kirjallisuutta:
Voimavarat monikulttuurisissa avioliitoissa. Lopputyö. DiAK.
Kieli ja kulttuuri kaksikulttuurisessa parisuhteessa. 1999. (DiAK ?)

Monikulttuurisuus turvapaikanhakijoiden näkökulmasta

Sosiaalipalvelujen koordinaattori, YTM, seksuaaliterapeutti Tuula Emas
Seta ry.

Kommenttipuheenvuorossaan Tuula Emas tarkasteli monikulttuurisuus teemaa turvapaikanhakijoiden, erityisesti naisten näkökulmasta.

Monilla turvapaikkaa hakevilla naisilla ja heidän kulttuurissaan (usein islamilaisista kulttureista) on hyvin perinteiset ja rajatut mies- ja naisroolit. Kunnia ja häpeä kysymykset ovat tärkeitä. Heidän elämänsä on ollut sekasortoinen. Kuolema, sota ja pelko ovat arkipäivää.

Pakolaisen "normaali" elämä pysähtyy turvapaikkahakuprosessissa. Emas vertasi päätöksen odottelua "odottaa tietoa, onko vakavaa sairautta".

Miespakolaiset usein perutavat suhteen suomalaisen naisen kanssa, mutta miehellä on päässään "oma perhe", joka on jo sovittu, olemassa oleva tai omaan kultuuriin liittyvä. Turvapaikanhakijanaiselle ei ole oma asia, itse haluttu asia olla pakolaisena. Perhe on voinut päättää sen hänen puolestaan. Naisella saattaa olla kaipausta, ikävää, epävarmuutta. Hänen perheensä on hajonnut, lapset jääneet kotiin jne.

Suomessa on erityisen vaikea olla, koska suomen kieli on vaikea ja kansanluonne on epäluuloinen.

Työntekijässä turvapaikanhakija, pakolainen voi synnyttää "kohtaamisia tai kohtauksia". Työntekijän maailma voi järkkyä: väkivalta, sodat, perhetragediat tulevat lähelle. Helpottaa, jos on perillä maailmantilanteesta, tietää perusasioista, uskaltaa puhua tabuista ja pitää huolen omasta turvallisesta elämästään: uskoo ja toivoo. Omat syrjinnän ja erilaisuuden kokemukset voivat kääntyä voimavaraksi.

Työntekijän kompastuskivet ovat: ylivastuullisuus, alivastuullisuus, kiire ratkaista ongelma, tärkeiden asioiden ohittaminen, tietämättömyyden taaksen meno, mystifiointi ja idealisointi.

Turvapaikanhakijoille, pakolaisille tulisi kertoa realistista kuvaa, mitä on olla suomalainen nainen, millaisia ovat suomalaiset ihmiset. Kaikilla on tarve tulla kohdatuksi yksilönä, persoonana, ei vain kulttuurituotteena, pakolaisena.