Teologi Jaakko Heinimäki puhui toivosta hoitotyössä. Hän selitti, että kaikilla ihmisten teoilla tavoiteltiin rakkautta, jopa raiskauksilla ym. oli rakkaudelliset tavoitteet. Tämä herätti kysymyksiä kuulijoissa ja Heinimäki vastasikin, että hyveet ja paheet ovat yhdistelmä, ei ole toista ilman toista. Rakkaus voi täten olla nk. huonoa rakkautta. Se on rakkautta, joka ei tunne itseään ja se on uskoton omalle todellisuudelleen. Heinimäki pohdiskeli luennossaan seksin ja uskonnon yhtäläisyyksiä ja totesi, että kumpikin ovat mysteereitä ihmiselle ja puoleensavetäviä aiheita. Hänen mukaansa pornografia on kristillisen kulttuurin tulos, koska kristinuskossa seksuaalisuus on splitattu: himo vs. rakkaus, madonna vs. huora jne. Heinimäki kuitenkin oli sitä mieltä, että himo on toivon merkki. Ihmiselle usein "toivossa eläminen"-ilmaisu on jollainlailla vajavaisuutta tai puutteellisuutta. Toiveajattelu nähdään epätoivoisena verrattuna aitoon toiveeseen. Heinimäen mukaan toivo löytyy, kun löytyy rohkeus elää puutteellisena ihmisenä. Jokaisen tulisi osoittaa inhimillisyyttä ja lämpöä itselleen (lopettaa "mittarifetisismi", tehokkuuden ihannointi) ja lopettaa itselleen elämisen oikeutuksen "ostaminen".
Seksologi Leena Rosenberg esitteli Syöpäpotilaat ry:n "Syöpä ja seksuaalisuus"-videon. Videon tavoitteena oli löytää seksuaalisuuden moniulotteisuus, koska se on edellytys vammautuneiden ja sairastuneiden muuttuneen seksuaalisuuden hyväksymiselle ja löytymiselle.
Ylilääkäri Matti Ojala selvitti transseksuaalien asemaa tämän
päivän terveydenhuollossa. Hän peräänkuulutti sukupuolisuus-keskustelua
seksuaalisuus-keskustelun lisäksi ja selvää käsitteistöä,
joka sisältää mahdollisesti noin 30 sanaa. Transtukipiste ja
Trasek alkavatkin näitä käsitteitä selventää.
Tämän käsitteistön on lähdettävä jo sellaisistakin
käsitteistä kuin nainen, mies, sairaus, terveys. Ojalan mukaan kyse
on kulttuurista ja erilaisuuden hyväksymisestä. Hän kysyi, mikä
on rooli ? Mikä on naisen ja miehen fenomenologia, missä määrin
se on kulttuurin seuraamista. Jos käsitteistöä mielletään
väärin, ovat toimenpiteet (esim. transseksuaalin hoitotoimenpiteet)
vääränlaisia. Ojala esitteli lyhyesti transseksuaalille tällä
hetkellä tarjottavan palveluketjun:
1. Erilaisuuden kokeminen
2. Vertaisneuvonta (Trasek)
3. Transtukipiste
4. Terveydenhuollon palvelut (psykiatria, hormonihoito, kirurgia, henkilötunnus)
5. Kuntoutus (roolin mukainen fenomenologia)
6. Seuranta (lääkitys)
Ojala peräänkuulutti kuntoutusvaiheeseen resursseja ja keskustelussa
todettiinkin, ettei kuntoutusta juurikaan edes ole.
Kotitalousopettaja Ari Malmberg edellytti nuorille seksuaalikasvatusta antaville
tietoisuutta omasta kehosta ja seksuaalisuudesta. Tietoisuus tai epätietoisuus
näistä välittyy kuulijalle asenteena ja se on ikäänkuin
"piilo-opetussuunnitelma". Hän antoi meille kuulijoille tehtäväksi
muutaman mielikuvaharjoituksen: "Luo mielikuva unelmapartnerista ja siitä,
miten toteuttaa seksuaalisuutta hänen kanssaan" ja "Luo mielikuva
omasta kehosta, miten suhtaudut siihen ?"
Malmbergin mukaan seksuaalikasvatuksessa tulisi painopiste olla seksin haitallisuuden
korostamisen tilalla sen iloisuus ja myönteisyys. Nuoria kiinnostaa, mistä
seksiä eli yhdyntää saisi. Mutta valitettavasti ei ole olemassa
muutakuin pornovideoita, joissa yhdyntää näytetään
oikeasti. Asiallista yhdyntä-filmiä kaivattiin.
Psykoterapeutti Jussi Nissinen Sexpo Säätiöstä kertoi homo-
ja lesboparien tukemisesta. Hän käyttää työssään
sosiokonstruktiivista ja kognitiivis-behavioraalista lähestymistapaa. Nissisen
mukaan homo- ja lesboparien kanssa työskentelyyn sisältyy muutamia
pareja yleistäviä riskiajatuksia. Homo- ja lesbopariskuntien parisuhteen
dynamiikka ei ole sama kuin heteroilla, koska kummakin osapuolen yksilöidentiteetin
kehityminen ym. on tapahtunut määrätyssä kontekstissa. Homoja
ja lesboja katsotaan helposti stereotyyppisten shabluunoiden läpi, mutta
tarkastelun painopisteen tulisi olla yksilön sosiaalisen identiteetin kehittymisen
tarkastelu. Yksilökehityken kannalta on tärkeää vertaisryhmään
osallistuminen, koska se tukee itsetuntoa ja oma tiedonhankinta. Yksilölle
jää Nissisen mukaan kuitenkin aina jonkinverran torjuntaa omaa homoseksuaalisuuttaan
kohtaan. Yksilökehitykseen vaikuttaa myös julkinen keskustelu: diskurssio
suhteessa omaan uskontoon ja homojen ja lesbojen yleinen halveksunta. Homous
ja lesbous vaatii jatkuvaa ulostuloa eri ympäristöissä ja se
vie energiaa. Erityisesti homojen kohdalla Nissisen mielestä esiintulee
"alisuoriutumiseta", syrjäydytään helposti.
Homoille ja lesboille parisuhde on keskeinen keino selviytyä. He aloittavat
seurustelun valtaväestöön nähden myöhemmin, usein vasta
kotoa irrottautumisen jälkeen. Koska parisuhde solmitaan myöhään,
se idealisoidaan helposti. Tämä kostautuu helposti ongelmilla esim.
ristiriitoja parisuhteen odotuksiin nähden (tarkertuminen vs. irtautuminen).
Saattaa olla tarvetta pitää julkisivua yllä, koska on edes saanut
parisuhteen tai yksinäisyyden pelko voi olla suuri. Homojen ja lesbojen
on vaikea löytää kumppania itselleen "syrjäseuduilla"
ja ravintolat suurissa kaupungeissa ovat aina homonormitettuja paikkoja eli
niissä on nk. jatkuva haku päällä ja usein myös päihdeongelmia
esiintyy. Moni traumatisoituukin ensimmäisistä suhteista. Homo- ja
lesboparien parisuhde-elämää vaikeuttaa myös näkyvien
homo- ja lesboparisuhdemallien puuttuminen. Nissinen sanoi, että hyvä
ja laaja ystäväpiiri on parasta pohjaa parisuhteiden luomiselle.
Tällä hetkellä ajankohtainen aihe on parisuhteen virallistaminen
ja siihen liittyvät seikat.
Homojen (miehet) ja lesbojen ongelmilla on eroja. Miehet tarvitsevat usein läheisyyden
sietämisen ja parisuhteen hoitamisen harjoittelua. Miehiin, myös homomiehiin
kohdistuu maskuliinisuuden vaatimukset. Lesbojen ongelmina usein on seksisuhteen
näivettyminen ja erillisyyden sietämisen vaikeus. Heidän saattaa
olla vaikea ikäänkuin "saada poikki keskustelua".
Homoilla ja lesboilla vanhemmuus jää usein haaveeksi ja kysymykseksi
jääkin, miten on suru ja menetys työstetty. Sateenkaariperheillä
ovat omat haasteensa ja mahdollisuutensa.
Erotilanteessa homojen ja lesbojen suhde ei välttämättä
katkea, vaan jatketaan ystävinä. Miehillä jää helposti
ero käsittelemättä, jolloin hän toistaa samaa uusissa suhteissa.
Nissinen peräänkuulutti avointa dialogia työntekijän ja
asiakkaan välillä. Työntekijän asenteilla on suuri merkitys,
asenteen tulisi olla tasavertainen ja läpinäkyvä. Asiakkaalta
voi kysyä, mitä kuvittelet minun ajattelevan homoseksuaalisuudesta,
tällöin päästään lähtemään liikkeelle
asiakkaan tarpeista.
Referaatin kirjoitti Heidi Valasti, e-mail: heidi.valasti(at)sunpoint.net