ISSWSH-kongressi Amsterdamissa 16-19.10.2003

ISSWSH, eli International Society for the Study of Women’s Sexual Health perustettiin USA:ssa 5 vuotta sitten lähinnä lääketieteen edustajien toimesta. Pääorganisaattorina on toiminut Bostonilainen urologi Irwin Goldstein, mutta mukana on paljon gynekologeja, psykiatreja, yleislääkäreitä, fysiologeja ja muitakin seksologeja, kuten psykologeja ja kouluttajia. Aluksi nimenä oli Female Function Forum, mutta ISSWSH on ollut käytössä nyt runsaan vuoden. Järjestö järjestää suuria kongresseja vuosittain, ja kyseinen Amsterdamin kokous oli ensimmäinen Pohjois-Amerikan ulkopuoleinen kongressi. Tarkoituksena on luoda ja tuoda julkisuuteen tutkittua tietoa naisten seksuaalisuudesta, seksuaalisesta toiminnasta ja kokemuksista ja toimia seksologien keskustelu- ja koulutusfoorumina.

Kongressi kesti 4 päivää ja luennot käsittelivät hyvin monipuolisesti naisen seksuaalisuutta monista eri lähtökohdista ja viitekehyksistä katsoen. Symposioissa ja luennoissa käsiteltiin naisten seksuaalisten ongelmien määrittelyn ongelmia, naisen seksuaalisuuden erilaisia alueita ja ongelmia hoitokokeiluineen, perustutkimusta rottakokeineen ja reseptoritutkimuksineen. Postereita oli yhteensä liki 40, joista osa myös Pohjois-Amerikan ja Euroopan ulkopuolelta.

Ehkä mielenkiintoisin ja käytännönläheisin luento oli New Yerseyläisen psykiatrian professori Sandra Leiblumin luento naisten seksuaaliongelmien uudelleenjaottelusta, johon kansainvälinen moniammatillinen neuvotteluryhmä on päätynyt. Uudessa jaottelussa otetaan huomioon, että:
1. elimellisen ja psykogeenisen ongelman erottaminen on usein vaikeaa ja joskus jopa mahdotontakin
2. usein sisäinen seksuaalinen halukkuus ei ole ensisijainen syy seksuaalisuuden toteuttamiseen, vaan tutkimuksen mukaan vanhemmilla tai pitkäaikaisissa suhteissa olevilla naisilla on usein vähän spontaaneja fantasioita tai seksuaalisia ajatuksia, ja niitä pikemminkin aktiivisesti kehitellään seksuaalisen kiihotuksen aikaansaamiseksi
3. usein halu ei edellä kiihottumista, vaan naisilla on paljon muita syitä seksuaaliseen toimintaan, ja seksuaalisen toiminta saa alkunsa sitä, että nainen tahtoo olla seksuaalisesti aktiivinen
4. subjektiivinen seksuaalinen kiihottuminen on naisille huomattavasti tärkeämpää kuin fysiologinen=objektiivinen vasokongestio sukupuolielimissä. Lisäksi usein subjektiivisen ja objektiivisesti mitatun verentungoksen (=naisen erektio) välinen korrelaatio on heikko.
5. naisen seksuaalinen reaktio vaihtelee riippuen hänen elämäntilanteestaan (ikä, raskaus, imetys, kuukautiskierto ym..)
6. seksuaalireaktion muutokset ja rajoitukset aiheuttavat yksilöllisesti koettua haittaa, koettu haitta vaihtelee suuresti

Näin ollen k.o. komitea ehdottaa naisen kiihottumishäiriön jaettavaksi 4 osaan:
1. subjektiivisen seksuaalisen kiihottumisen häiriö
2. genitaalisen seksuaalisen kiihottumisen häiriö
3. sekä subjektiivinen että genitaalinen kiihottumishäiriö
4. jatkuva epämiellyttävän seksuaalisen kiihottumisen tila

Lisäksi komitea suosittelee diagnoosien lisäksi kuvailevien tekijöiden käyttöönottoa. Tällaisia kuvailevia tekijöitä ovat:
I. negatiivinen kasvatus/menetykset/traumat (fyysiset, seksuaaliset, emotionaaliset), aiemmat ihmissuhteet, kulttuuriset/uskonnolliset rajoitukset
II. tämänhetkiset ihmissuhdevaikeudet, partnerin seksuaaliongelmat, riittämätön stimulaatio ja epätyydyttävät seksuaaliset ja tunneperäiset tilanteet
III. lääketieteelliset ja psykiatriset tilat, lääkkeet, huumaavien aineiden väärinkäyttö

Komitea suosittelee myös jokaiseen diagnoosiin subjektiivisesti koetun haitan (distress) määrittämisen asteikolla ei lainkaan, lievä, kohtalainen, vakava/vahva.
Vaikka määritelmät monimutkaistavat naisten seksuaaliongelmien diagnostiikkaa, ne komitean mukaan sopivat paremmin olemassa olevaan todellisuuteen naisten kohdalla, ja vähentävät naisten seksuaalisuuden patologisointia.

Kongressissa oli myös useita muita mielenkiintoisia osioita tai symposioita, kuten: naisten seksuaalisen toiminnan neurologiset puolet/aspektit, mitä on seksuaalinen halukkuus, ja androgeenien vaikutus naisen seksuaaliseen halukkuuteen. Lisäksi naisten seksuaalisuuden epidemiologiasta oli oma symposionsa, jossa mm. Uppsalan prof. Axel Fugl-Meyer esitti ansiokkaan katsauksen koko maailman kritiikin kestävistä tutkimuksista naisten seksuaaliongelmien epidemiologiasta. Ja kritiikin kestäviä tutkimuksia ei vieläkään maailmalla ole monta.

Toinen mielenkiintoinen luento oli australialaisen patologin Helen O’Connellin luento naisen seksuaalianatomian löytämisestä ja ”uudelleen löytämisestä”. O’Connell on tutkinut naisen seksuaalianatomiaa tekemällä anatomisisa dissektioita (ruumiinavauksia) ja tutkimalla klitoriksen anatomiaa magneettikuvauksin. Hän kertasi naisen seksuaalianatomian ja varsinkin klitoriksen historian. Vasta 1800-luvulla anatomisti Kobelt kuvasi naisen seksuaalianatomian kokonaisuutena. Aiemmin jopa epäiltiin, voiko normaalilla naisella olla klitorista, ja näin voitiin puolustella klitoriksen poistoja. Antomi Vesalius piti vaginaa penistä vastaavana naisella Kuitenkin vielä esim. 1990-luvulla painetussa lääketieteenopiskelijoiden yleisesti käyttämässä Grayn anatomiankirjassa klitoriksen kuvaus on hyvin puutteellinen. Siinä väitetään, esim. että klitoriksen hermottava hermo on hyvin pieni, vaikka O’Connellin tekemien dissektioitten perusteella hermo on jo vastasyntyneelä n. 2mm paksu! Yleensäkin anatomian kirjoissa klitoriksen kuvaus on hyvin puutteellinen, useimmiten vain peniksen kuva on tarkasti kuvattu hermotuksineen ja verenkiertoineen, ja klitorista sitten tekstissä verrataan penikseen. Lisäksi ns. bulbus vestibuleja eli emättimen eteisen paisuvaisia ei ole katsottu klitorikseen kuuluviksi, vaikka O’Connellin mukaan ne anatomisesti sekä hermotukseltaan että verenkierroltaan olisi katsottava siihen kuuluviksi. Klitoriksen paisuvaisten koko: nuorilla naisillaan suurimmillaan 9cm pituudeltaan (klitoriksen crura eli haarat) ja syvyydeltän 6cm (corpus) ei myöskään liene yleisessä tiedossa.

Kaiken kaikkiaan 4-päiväinen kongressi oli hyvin antoisa: sieltä sai hyvän käsityksen missä tällä hetkellä mennään naisen seksuaalisuuden tutkimisessa. Tietenkin kongressi oli lääketieteellisesti painottunut, ja lääketehtaat olivat kuvassa vahvasti mukana. Ongelmana vain on, mistä löydettäisiin vaihtoehtoinen rahoitus? Millä muulla taholla olisi riittävästi kiinnostusta ja taloudellisia resursseja rahoittaa tämänkaltaista tutkimusta ja koulutusta? Jatkossa suosittelenkin ainakin lääkärikollegoilleni ja muille seksologiasta ja varsinkin sen tutkimuksesta kiinnostuneille ISSWSH:n kongresseja ja ISSWSH:iin liittymistä. Järjestöllä on nimittäin mielenkiintoinen nettikeskusteluryhmä, josta voi saada konsultaatio- ja mielipideapua maailman huippuasiantuntijoilta.